Quo vadis, Suupohja? Minne menet, Suupohja?

Karistin kuusi vuotta sitten Suupohjan pölyt jaloistani ja otin suunnan etelään. Täältä Tampereen vinkkelistä, harmittelen, ettei Suupohjan seutukunta ole vieläkään yhdistynyt yhdeksi kaupungiksi.

Mikä mättää? Eikö yhteistyö suju?

Vuodet Suupohjan Kulttuuriyhdistyksen työntekijänä opettivat aidosta yhteistyöstä, että se voi olla hedelmällistä vain silloin, jos kumppaneilla on yhteinen rakkaus.

Suupohjan Kulttuuriyhdistyksen hallituksella, jäsenillä ja toimijoilla oli yhteinen rakkaus: kulttuuri. Ja yhteisenä päämääränä oli nostaa kulttuurin määrää ja laatua seudulla. Kiertävät tapahtumat (mm. Suupohja tanssii, Suupohjan runotapahtuma)  ja koulutukset vahvistivat tunnetta siitä, että mikään kolkka ei jää ns.Mopen osille eli vähemmälle.

Kulttuuriväki on aina ollut hanakkaa unohtamaan kuntarajat, sillä eihän kukaan halua esiintyä tyhjille seinille vaan täysille katsomoille. Heitä voisi hyödyntää muutenkin seudun hyväksi. Voisi heittää pari kulttuurihörhöä sote-pöytiin avaamaan asioita tuoreesta näkövinkkelistä.

Yhteistyön tiivistymiseen ei aina tarvita ihanaa rakkautta ja ylevää päämäärää. Siihen kelpaa myös mainiosti yhteinen vihollinen. Mutta on syytä aika ajoin tarkistaa, johtuuko vihollisen leima historian painolastista ja vuosikymmeniä hoetuista mantroista.

Kunnat voisivat ottaa oppia teatterilaisilta tai sirkuksesta, sillä taiteessa yhteistyö ei suju ilman täydellistä luottamusta.

Opetan teatteritaiteen perusopetusta teineille ja myrsky voi silloin nousta vesilasissa yhdestä väärästä ilmeestä. Silloin on vain kirkastettava päämäärä eli tuleva, mahtava ensi-ilta, joka ponnistelujen ja kaiken jännittämisen jälkeen päättyy aplodien säestämiin loppukumarruksiin ja kukitukseen ja kehuihin.

Ei  teatteriesitystä voida rakentaa yhden diivan varaan, vaan jokaiselle on suotava oma tähtihetkensä. Ja ohjaajan, hänen on vain luotettava ja kappas, kun luottaa, niin kyllä ihmiset osoittautuvat luottamuksen arvoiseksi.

Muuten olen sitä mieltä, että Suupohja on aarresaari, jossa voi loputtomasti tehdä löytöretkiä. On ITE-taiteilijoita, kummia muistomerkkejä, kotitarverunoilijoita, yllättäviä pelimanneja, hylättyjä alueita, elokuvien kuvauspaikkoja, tunnettujen kirjojen tapahtumapaikkoja, on uskomattomia tarinoita kultarahoista ja keisarillisista vedenhakumatkoista. On mistä ammentaa!

Kaikkea hyvää Suupohjalle ja suupohjalaisille!

Reija Iso-Mustajärvi FM, teatteriohjaaja, dramaturgi
Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInEmail this to someonePrint this page

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *