#poikittaisliikenne #byiisalmi #seutukaupungit

On keskiviikkoaamupäivä. Astun pikku pakkasessa ainoana matkustajana Kauhajoki-Seinäjoki bussiin. Matka taittuu läpi lumisten teiden ja kyytiin otetaan ihmisiä ja tavaraa useasta paikasta. Saavumme aikataulussa Seinäjoelle, vaikka kuski valitteleekin teiden ainaista heikkoa kuntoa. Seinäjoella matka alkaa tökkiä, kun juna saapuu 45 minuuttia myöhässä. Tilanne ei parane matkalla Ylivieskaan, joten seuraava junayhteys vaihtuu tilataksiin viiden muun kohtalotoverin kanssa.

Linja-autossa on tunnelmaa ja niin myös tässä pikkubussissa. Juttua riitti niin  Thaimaan reissulta palaavan eläkeläisrouvan kuin myös Kokkola – Kuopio -väliä viikottain töiden takia sukkuloivan teatteriammattilaisen kanssa. Illan suussa, puolitoista tuntia myöhässä, auto kaartaa sipulikupolisen ja sisältä ortodoksitaiteella koristellun Golden Dome -hotellin pihaan. Ensikosketus lumiseen Iisalmeen on otettu.

Seuraava päivä on täynnä tapaamisia. Näiden lomassa tehty lyhyt autokierros teollisuusalueella konkretisoi, että osaamisesta ja kovista yrityksistä ei Iisalmella ole pula. Olvin ja Genelecin tehtaiden välissä kurvailtua voi rautatieasemalla nähdä junan kyydissä letkan Ponssen metsäkoneita.

Töitä alueella onkin tarjolla varsin hyvin, mutta työvoiman saatavuus alkaa olemaan haasteellista etenkin kuumimmilla aloilla. Päivän mittaa keskustelu kääntyykin usein kysymykseen, mistä saada nyt ja tulevaisuudessa osaavaa työvoimaa. Kysymys on tuttu melkein jokaiselle seutukaupungille. Kaupungin ”pehmeät” tekijät kuten asukkaiden viihtyvyys ja alueen imago onkin otettu jo Iisalmessa työn alle.

Kovat tekijät kuten avoimet työpaikat ja vientiyritykset ovat jo lyönnissä. Imagon lisäksi seutukaupungeissa tarvitaan tulevaisuudessa yhä monipuolista koulutustarjontaa, jotta menestyksen tekijöitä olisi myös jatkossa. Päivän keskustelut kiteytyivätkin Iisalmen ja Suonenjoen kaupunginjohtajien ja kehittäjien kanssa käytyihin keskusteluihin. Niissä todettiin koulutuksen olevan avain asia seutukaupunkien tulevaisuuden kannalta. Uusia ratkaisuja ja seutukaupunkien koulutusmalleja on seutukaupunkien haettava yhdessä ja erikseen. Ja toivottavasti valtion tasolta annetaan mahdollisuudet ja riittävät eväät tähän.

Päivä on taittunut iltapäivään ja lumikinokset sohjoksi ja vetiseksi jääksi. Kiskobussi nytkähti liikkeelle ajallaan Iisalmen asemalta. Liki kuusituntisella matkalla ehtii hyvin kerrata nähtyä ja opittua. Yhteiset teemat ja huippuosaaminen laittavat väkisin miettimään, mitä kaikkea olisi jo opittu ja yhdessä tehty, jos sujuvasti pääsisi muuallekin kuin Helsinkiin.

 

Paavo Laaksonen on seutukaupunkien (T50) yhteisen SEUTU-ohjelman projektipäällikkö,joka koordinoi Kauhajoelta käsin seutukaupunkien avauksia ympäri Suomen elinkeinotoimintaan liittyen.

 

 

 

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInEmail this to someonePrint this page

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *