Alla kuusen kultalehvän

Miltä kuulostaisi päivän patikointi viihtyisissä metsissä keskellä muinaisvuorten jäänteitä? Entä pysähtyminen maisemaan, jossa ulkotulin reunustettu polku johtaa metsäkirkkoon, jonka kattona kajastaa tuikkivin tähdin koristeltu taivas? Houkuttelisiko hiljaisuus, jonka rikkoo vain loiskahdus, kun Parran lammen avanto tai tyyni vedenpinta vastaanottaa uimarin? Kelpaisiko päällisiksi sauna, suklainen rentouttava vartalohieronta ja illallinen, jonka jokainen raaka-aine on aitoa lähiruokaa? Päästäpä päiväksi paikkaan, jossa kaikki on toisin kuin muualla? Sydänsoille, jossa ajan ja paikan taju himmenee. Mielen mutkut ja sitkut sammaltavat kunnes hiljenevät kokonaan Kammikylän Turvekammin lämmössä tai Savukammin hämärässä.

Kun kiire ja väsymys lipovat kieliään, ja tunnet niiden kuuman hengityksen yhä useammin niskassasi, saattaa tuntua, että olisi paikallaan olla päivän joku muu. Pois kaikesta suorittamisesta, kiristyvistä vaatimuksista, aikatauluista, kalenterielämästä. Pieni pakomatka arjesta – päivä Ronja Ryövärintyttärenä tai Joonatan Leijonamielenä todellisissa satumetsissä Katikankanjonilla, Karvahuulen laavulla, Kivijatalla, tai Susivuorella. Pelkästään Suupohjan seutukunnan nimistö on kuin suoraan saduista. Lukemattomat nuotiopaikat, salaperäisetkin luonnon poukamat ja vahva kulttuuriperimä ovat osoitus siitä, että meillä elää vahvana monin paikoin jo turhan kauas etääntynyt satujen ja nuotiotulten aika.

Viime aikoina olen lukenut useita artikkeleita hyvinvointimatkailun vetovoimasta. Kyseinen matkailumuoto perustuu kokonaisvaltaiseen fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, jota tavoitellaan luonnonrauhan, puhtaan lähiruuan, hyvinvointihoitojen ja liikunnan kautta. Keskeistä on tilan tuntu, hiljaisuus ja valo.

 

Työ-ja elinkeinoministeriön tuoreimpien selvitysten mukaan matkailu on toimialana ennätyksellisessä kasvussa. Suomella on erityistä potentiaalia nousta kansainväliseksi hyvinvointimatkailun kärkimaaksi, saati sitten Suupohjan seutukunnalla. Olitpa sitten matkailualan yrittäjä, lähimatkailija tai elämysturisti– tämä seutu on täynnä mahdollisuuksia heille, jotka ovat valmiita ottamaan niitä vastaan.

 

 

Parin viikon päässä odottaa keskikesän juhla. Moni tunnustelee jo maaperää, jolle näinä kesäpäivinä seisahtua. Useimmilla matkasuunnitelmat ja varaukset on tehty jo kelpo tovi sitten. Juhannuksen menoliikenne painottuu usein kohti Järvi-Suomea. Vuosi sitten juhannuksena omatkin sosiaalisen median kanavat täyttyivät päivityksistä, jotka kertoivat monien hakeutuneen juhannustansseihin, festareille, meren ja järvien rannoille viettämään valon juhlaa.

Meidän perhe jäi kotiin Teuvalle. Juhannusaattona hurautimme Suksenjärvelle.

Pilvet peilasivat itseään veden tyynestä pinnasta. Mittumaari sekoitteli sinisen ja valkoisen sävyjä siekailematta taivaan kannella. Sudenkorennot juhlisivat aattoa lentonäytöksillään. Lintutornista saattoi nähdä kurkien karkelot. Maata koristivat tupasvillat ja puiden lomassa laskeva ilta-aurinko sai metsän välkehtimään vihreän eri sävyissä.

Nuotio rätisi. Laavun katon reunalla pienessä kannettavassa kaiuttimessa soi perinteinen rautalankaiskelmä. Kaikesta turhasta riisuttu ympäristö sai olon tuntumaan luottavaisena tulevaisuuteen katsovalta Kati Outiselta Kaurismäen elokuvassa.

Yhtäkkiä en keksi yhtäkään syytä miksi juuri Suupohja ei olisi ”kaihon kultamaa”, jota ei liian usein ole totuttu näkemään.

Anu Mäntylä, projektipäällikkö, Elinvoimainen Suupohja viestii -hanke
Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterPin on PinterestShare on LinkedInEmail this to someonePrint this page

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *