Aihearkisto: Yleinen

Teuvan kunta hakee toimijaa Luonto-Parraan

Oletko innostunut ja idearikas? Kaipaatko haasteita?

TULE TOIMIJAKSI LUONTO-PARRAAN

Luonto-Parran matkailu- ja vapaa-ajankeskus tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet rakentaa kannattavaa liiketoimintaa luonto- ja liikuntamatkailun, erilaisten tapahtumien ja muun vapaa-ajantoiminnan ympärille.

Tarjolla on laadukkaat puitteet, jotka mahdollistavat ympärivuotisen toiminnan. Alueella on Parramaja, Pauli Nevala -sali, tunnelmallinen kotaravintola, karavaanialue, uimapaikka ym. Samalla alueella sijaitsee laskettelurinne ja yli 60 mökkiä, joiden vuokraustoimintaan sinulla on mahdollisuus osallistua.

Mikäli kiinnostuit asiasta, ota yhteys Teuvan kuntaan: kunnanjohtaja Veli Nummela, p. 046 850 7700 tai hallintojohtaja Marko Lähde, puh. 040 630 2505, etunimi.sukunimi@teuva.fi. Mielenkiintonsa 29.2.2016 mennessä osoittaneiden kanssa neuvotellaan vuokrasopimuksen ehdoista.
www.luontoparra.fi, www.parra.fi
IMG_0052

Kauhajoen kansalaiopiston kevään kursseja

omenat

Kauhajoen kansalaisopiston kevään 2016 opetusohjelmassa on yli 90  kurssia. Eniten ohjelmassa on kädentaitokursseja, seuraavaksi tietotekniikkaa  sekä liikuntaa.  Syksyn 2015 aikana opistossa opiskeli 1482 henkilöä 276 eri kurssilla. Monet osallistuivat useammalle kuin yhdelle kurssille. Kaikkeen kaikkiaan opisto tarjoaa lukuvuodessa noin 8000 opetustuntia opiston toimialueella Kauhajoella, Karijoella ja Isojoella.

Kevään uudet kurssit käynnistyvät pääsääntöisesti 18.1.2016 alkavalla viikolla. Lyhyt- ja viikonloppukursseja alkaa pitkin kevättä ihan toukokuulle asti.

Liikuntaa ja luontoa

Jooga-, liikunta- ja venyttelykurssit ovat hyvin suosittuja opiston opiskelijoiden keskuudessa.  Tänä keväänä tarjoamme ihan uutena Asahia ja Hatha joogaa heti aamutuimaan. Aamu Asahia kokeiltiin jo syksyllä pienen ryhmän toiveena ja se saikin heti myönteisen vastaanoton.

Virkisty vihreällä -kurssilla on tarjolla puutarhaterapiaa, joka perustuu Green coaching ajatteluun ja menetelmiin. Tavoitteena on voimavarojen lisääminen, läsnäoloa ja uusia näkökulmia elämään luontoa ja luonnon elementtejä hyödyntäen. Kurssilla on toiminnallisia harjoituksia sekä rentoutus- ja mielikuvaharjoituksia sisätiloissa ja ulkona.

Jokakeväisten lintukurssin lisäksi luontoon voi nyt lähteä myös Kameran kanssa luonnossa -kurssilla. Siinä etsitään uusia kuvakulmia erilaisissa maisemissa kuten lumiretkellä, hämärän rajamailla, metsässä ja kallioilla, vesimaisemassa, kulttuurimaisemassa ja pelloilla.

Kädentaitoja

Käsillä tekeminen on monelle nyky-yhteiskunnan jäsenelle rentoutumisen ja luovuuden lähde, joka auttaa jaksamaan arjessa. Yhä useamman työssä ei jää mitään konkreettista, näkyvää jälkeä, siksi on mukavaa valmistaa itselle tai ystäville erilaisia tuotteita.

Kansalaisopiston laajassa kädentaitojen kurssivalikoimassa löytyy jokaiselle jotakin peruskursseista vaativampiin kursseihin ja pehmeistä materiaaleista koviin materiaaleihin. Monet kurssit ovat lyhytkursseja ja viikonloppukursseja, jolloin voi keskittyä tekemiseen pidemmäksi aikaa ja siten saada myös enemmän valmista aikaiseksi.

Syksyllä alkanut kansallispuku ja feresit -kurssi saa jatkoa. Opistolla on oma blogi Taide ja taito ja sieltä löydät mm. juttua siitä, mitä Kansallispukukurssilla on tehty. Muutenkin opisto käyttää yhä enemmän sosiaalista mediaa eli Facebookia ja Blogia tiedottamisessa ja viestinnässä.

Pehmeiden materiaalien kursseilla voi lisäksi virkata ja neuloa, valmistaa lukkokukkaroita, tehdä klipsutöitä, painaa kangasta, uusiokäyttää kahvipusseja ja valmistaa koruja kierrätysmateriaaleista.

Uutuutena mainittakoon Pihagrilli muuraten -kurssi. Toukokuussa alkavalla muurauskurssilla grilli muurataan siirrettävälle alustalle ja sen voi siis siirtää omalle pihalle.

Lisää uutuuksia

Musiikkipuolella opetellaan viulun soittoa ryhmässä. Tätä kurssia opistolta on toivottu. Kokeiluna on myös Aikuisten bändikoulun viikonloppukurssi ja Äänenhuoltoa laulajille.

Helppoa videoeditointia ja Valokuvat kirjaksi – kursseilla laitetaan niin liikkuvia kuin tavallisiakin kuvia järjestykseen.

Lapsille, nuorille ja perheille kursseja

Perinteisesti opiston opiskelijat ovat aikuisia, mutta tarjontaa on myös nuorille varsinkin Lasten ja nuorten taidekoulussa, joka antaa taiteen perusopetusta yleisen oppimäärän mukaan kuvataiteissa, käsityössä ja musiikissa. Tavoitteena on kuitenkin houkutella uusia ikäryhmiä mukaan toimintaan.

Isän ja lapsen yhteinen keramiikkakurssilla, jolla valmistetaan lahjoja äitienpäiväksi, toteutuu huhtikuussa.

Kesäkuun alussa ovat taas lasten ja nuorten taidepainotteiset kesäkurssit.  

Tietotekniikkaa, Googlea ja somea

Kevään ohjelmassa on kolme pilvipalveluihin liittyvää kurssia. Google tarjoaa paljon muutakin kuin hakukoneen. Niiden käyttöä opetellaan Modernit pilvipalvelut – Googlea pehmeästi kurssilla. Seuraavalla Googlen -kurssilla voi tehdä omat nettisivut itselle, yritykselle tai esim. yhdistykselle. Huhtikuun kurssilla perehdytään mm. Facebookiin ym. Sosiaalinen media yksityiskäytössä, viestinnässä ja markkinoinnissa -kurssilla.

www.kauhajoki.fi/kansalaisopisto

Kehittämisideakilpailu keräsi useita kymmeniä ideoita eri puolilta Suupohjaa

Kehittämisideakilpailu keräsi useita kymmeniä ideoita eri puolilta Suupohjaa
SEUTUSARJAN KÄRKEEN NOUSIVAT JOET
Kuntakohtaisesti palkituissa ideoissa korostuivat liikunta ja puistot
Ensimmäistä kertaa järjestetty Suupohjan kehittämisideakilpailu keräsi kymmenittäin sekä kuntakohtaisia että koko aluetta koskevia ideoita.
-Kiitämme kaikki osallistujia myönteisen vireen nostattamisesta omaan kuntaan ja koko Suupohjaan, sillä vain aktiivisuudella ja toimeliaisuudella voimme pärjätä, sanovat hallituksen puheenjohtaja Petri Piipari Leader Suupohjasta ja elinkeinojohtaja Olli Forstèn Suupohjan elinkeinotoimen kuntayhtymästä.

Suupohjan kehittämisidea –kisassa oli viisi kuntakohtaista sarjaa ja lisäksi seudullinen Suupohja-sarja. Kehitysidean toteuttamisella haettiin myönteistä vaikutusta yhteen tai useampaan kilpailualueen kuntaan. Tuomaristossa olivat mukana Olli Forstèn SEK:stä ja hallituksen puheenjohtaja Petri Piipari Leader Suupohjasta sekä alueen kuntien edustajat. Tuomaristo kiinnitti huomiota erityisesti idean toteuttamiskelpoisuuteen, vaikuttavuuteen ja uutuusarvoon. Tuomariston päätökset syntyivät yksimielisesti.

Näe joet!
Seudullisen sarjan voitti teuvalainen Tanja Nisula-Koivisto ehdotuksellaan Näe joet! Siinä alueen jokien virkistyskäyttö ja hoitotoimenpiteet nostetaan monipuolisesti esille. Ehdotuksessa ovat mukana mm. jokirannoilla laiduntavat eläimet, synnytettävät melonta- ja pyöräilyreitit sekä kauniit jokisillat.

Kauhajoen sarjan voitti Jyrki Kuusisto ehdotuksellaan kaupungin keskustaan rakennettavasta maauimalasta. Kuusiston ehdotuksessa keskusta-alueen kesäuintia vauhdittamaan rakennettavan maauimalan luontevin sijoituspaikka olisi Virkun takapiha, lähellä jokirantaa tai Sotkan liikuntapalvelujen yhteydessä.

Karijoen sarjan voitti 10-vuotias koululainen Aarni Savolainen. Hänen ehdotuksensa mukaan koulun vieressä olevaa isoa nurmikenttää voisi tehdä viihtyisämmäksi lisäämällä istutuksia ja penkkejä.

Teuvan sarjan voitti Veli-Matti Haapala ideallaan kunnan keskustaan rakennettavasta lähiliikuntapuistosta. Se tarjoaisi nykyaikaisia kehon omalla painolla toimivia ja vastustavia laitteita sekä kiinteitä telineitä.

Isojoelta ja Kurikasta ei tällä kertaa palkittu voittajaa.

-Kilpailu tuotti toimiviksi arvioituja ideoita seutukunnan aluekehitystyöhön, mm. joukkoliikenteen ja luontomatkailun edistämiseen, sanoo kilpailun sihteerinä toiminut kehittämiskoordinaattori Paavo Laaksonen.

Kaikille avoin Suupohjan Kehittämisideakilpailu järjestettiin 7.10.-8.11.2015

LISÄTIETOJA: kehittämispäällikkö Hanna-Leena Pihlajaniemi, puh. 040 536 8404
kehittämiskoordinaattori Paavo Laaksonen, puh. 040 653 1913

Kristian Peltoniemeltä seikkailukirja pohjalaismaisemissa

Kristian Peltoniemi, olet kurikkalainen kirjoittaja. Sinulta ilmestyi keväällä ensimmäinen kirjasi, jonka nimi on II etsivää ja salaperäinen luola. Mistä kirja kertoo?

Se on seikkailukirja Karijoen maisemissa. Siinä on kaksi perhettä, joista toinen tulee lomalle Suomeen toisen perheen luo. Toisen perheen lapsi kaapataan ja seuraavana aamuna hänen kaverinsa lähtee etsimään häntä. Mutta hänetkin kaapataan, mikä tapahtuu kirjassa itse asiassa aika monta kertaa.

Suomalainen perhe asuu Vaasassa, mutta kirjan tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi Karijoelle Susiluolalle, jonka alla on kirjassa kaikenmoisia rikkauksia. Välillä pojat ovat vanhassa tehdasrakennuksessa vangittuina ja välillä tapahtumat sijoittuvat toisen pojan kotiin.

K Peltoniemi Susiluolla Kuva P PeltoniemiMikä Susiluolassa kiinnostaa, miksi se on kirjan tapahtumaympäristönä?

Susiluola on hieno paikka. Se on nimenomaan luola, eikä mikään tavallinen paikka. Olen käynyt siellä retkellä ja olisi ollut jännää mennä luolaan sisälle.

Olet 10-vuotias. Kirjoitit tarinan ensin kahteen ruutupaperivihkoon. Mikä Sinua kannusti kirjoittamiseen?

Olin jo 8-vuotiaana aikonut kirjoittaa kirjan, mutta silloin ei vielä ollut ideoita. Kyllä sekin aineisto on varmaan jossain tallella, irrallisilla sivuilla. Ehkä jatkan siitä joskus.

Tähän kirjaan tuli idea, kun kävin retkellä Susiluolalla, kivipelloilla ja Iso-Kakkorin vuorella viime syksynä. Kirjoittaminen alkoi siitä ja kirjoitin noin neljä kuukautta. Vihkoista siirsin tekstin myös koneelle.

II etsivää ja salaperäinen luola etukansi nMillaisen vastaanoton etsiväkirjasi on saanut? Keneltä olet saanut palautetta?

Kirja on saanut hyvän vastaanoton. On kehuttu, että se on jännittävä ja on sitä sanottu pelottavaksikin. Palautetta on tullut koulukavereilta ja opettajilta koulusta, ja ystäviltä. He ovat sanoneet kirjaa hyväksi. Sitä ovat lukeneet samanikäiset kuin minä ja aikuisetkin, oikeastaan kaikenikäiset.

Kirjastossa oltiin innoissaan ja ihmeissään. He olivat hämmästyneitä, kun kuulivat kirjan kirjoittajan iän.

Halusit kirjaan nimesi eteen kurikkalainen-sanan, miksi? Mitä kurikkalaisuus Sinulle merkitsee?

Moni ei varmaan tunne ennestään. En ole kotoisin pääkaupunkiseudulta, niin kuin monet kirjailijat ovat. Kurikka merkitsee minulle kotia ja asuinpaikkaa. Täällä on rauhallista ja mukavaa. – P. P.

Viite:

Peltoniemi, Kristian (2015). II etsivää ja salaperäinen luola. Seikkailu Suomessa. Kurikka: Valmiixi.

Heikki Hemmingin monipuolinen kirjallinen tuotanto: näytelmiä, runoja ja proosaa

Heikki Hemminki, olet kurikkalainen kirjailija, syntynyt Kauhavalla vuonna 1931. Millaista lapsuutesi aika oli?
Vammaisten sukupolvi Keeniperimä 2014
Synnyin 1930-luvun alussa Kauhavan Alakylässä pienviljelijäperheeseen. Olin sodan alkaessa alakoululainen. Kun isä joutui rintamalle vuonna 1940, olin 9-vuotias – sodan päättyessä ja isän palatessa 15-vuotias. Sota osui vaikeisiin kasvuvuosiin ja traumatisoi perheen isännyydestä vastanneen pojan ja hänen siskonsa. Lasten työtaakka oli ankara ja toivottomuus valtasi elämän.

Näistä kokemuksista olen kirjoittanut muun muassa Veli-Matin sotapäiväkirjassa (ilm. 1994) ja monissa runoissa, joita on julkaistu useissa kokoelmissa, mm. Keeniperimässä (1. painos ilm. 2007).

Millainen kirjallisen urasi alku oli? Mikä Sinua kannusti kirjoittamaan?

Tänä vuonna on kulunut 50 vuotta siitä, kun minut hyväksyttiin Suomen Kirjailijaliiton jäseneksi. Ensimmäiset kirjani ilmestyivät vuonna 1962. Vuonna 1965 tulin palkituksi Tampereen kaupunginkirjaston runokirjoituskilpailussa ensimmäisellä palkinnolla.

Aloitettuani opiskelun Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa vuonna 1957 kuuntelin professori, runoilija Unto Kupiaisen innostavia kirjallisuusluentoja, osallistuin Tampereen kaupunginkirjaston runokilpailuun ja tulin palkituksi. Sain uskoa kirjoittajan taipaleeni jatkamiseen.

Olen lapsesta lähtien ollut kiinnostunut kirjallisuudesta ja lukenut runsaasti. Koulua en kuitenkaan voinut jatkaa keskikoulua pitemmälle, koska sota-aika raskaine töineen vei voimat. Myös sodan jälkeen rappiolle päässyt tila tarvitsi kaiken mahdollisen työvoiman ja koulupojan ajan.

Veli-Matin sotapäiväkirja 1994Opinnot jatkuivat korkeakoulun jälkeen Tampereen yliopistossa ja neljän hengen perhe muutti Tampereelle. Kirjoittamiseen tarvittava aika oli tiukilla, mutta vuonna 1962 ilmestyi kaksi poikakirjaa. Koko viidenkymmenen vuoden kirjallisen työskentelyn ajan olen kirjoittanut muiden töiden ohessa, koska elatus oli hankittava ja opintovelat maksettava ajallaan.

Kirjallinen tuotantosi on laaja ja monipuolinen: olet myös näytelmäkirjailija. Miten päädyit kirjoittamaan näytelmiä?

Kun olimme muuttaneet Kurikkaan, Jouko Turkka oli tullut Seinäjoen kaupunginteatterin johtajaksi. Tunsin Turkan Tampereen ajoilta Veikko Sinisalon lausuntapiiristä ja ilahduin hänen tulostaan Seinäjoelle. Otin yhteyttä häneen ja ehdotin yhteistyötä alueen kirjailijoiden kanssa. Yksi näytelmäni oli jo sitä ennen esitetty Jyväskylän ylioppilasteatterissa ja se oli saanut hyvän arvostelu- ja yleisömenestyksen.

Turkka innostui ehdotuksestani ja kutsui Pohjanmaan Kirjailijoiden jäseniä koolle. Ideoimme koko päivän Turkan luona. Tuloksena oli useita näytelmiä, joista näytelmäni ”Tulva” sai valtakunnallista huomiota ja Seinäjoki pääsi Suomen teatterikartalle.

Jatkoimme yhteistyötä ja uusia näytelmiä syntyi. Näytelmäkirjailijan urani alkoi reippaasti. ”Tulva”, ”Atomistit”, ”Raamattusaaren kansaa” esitettiin Seinäjoella, ”Kulta ja kunnia” Rovaniemen kaupunginteatterissa, ”Piiskahäät” Vaasan kaupunginteatterissa ja näitä sekä useita muita uusia kantaesityksiä myös eri seuranäyttämöillä.

Olet saanut näytelmistäsi myös valtionpalkinnon. Mikä niiden kirjoittamisessa kiehtoi?

Halusin kirjoittaa uuden ajan kansannäytelmiä, joissa huumorilla on suuri sija ja joiden tematiikka on ajankohtaista. Näytelmien kirjoittaminen oli kirjailijalaadulleni sopivaa – pohjalaiselle luonteenlaadulle sopii dramatiikka.

Valtionpalkintolautakunta arvioi kantaesitykset ja sain valtionpalkinnon ”Raamattusaaren kansaa” -näytelmästä vuonna 1970.

Heikki Hemminki Kuva P PeltoniemiMitä näytelmien kirjoittamiselle nykyään kuuluu?

Tällä hetkellä harmittaa, että maakunnan kirjailijoiden uusia näytelmiä ei esitetä paikallisesti, vaan sen sijaan pyöritetään puhkikuluneita, ikivanhoja näytelmiä, joiden teemana on väkivalta. Luodaan edelleen maakunnasta kuvaa Suomen ”villinä läntenä”.

Olen ollut työtön näytelmäkirjailija jo kymmeniä vuosia ja yritykset saada uusia näytelmiä omaan kaupunkiin esitettäväksi eivät ole tuottaneet tulosta. Historiaa tästä on dokumentoitu tarkemmin teoksessani Monen kaupungin tuoksua taskuissa (ilm. 2011).

Kaikkiaan näytelmiäni ja kuunnelmiani on 45. Ne ovat Suomen Näytelmäkirjailijaliiton kirjastossa, Sunklossa, ja lainattavissa sieltä.

Kirjoitat näytelmien lisäksi myös runoja. Kerrotko lisää runollisesta tuotannostasi?

Runoja olen kirjoittanut koko kirjallisen urani ajan. Niitä on julkaistu viisi kokoelmaa ja kolme äänikirjaa. Viimeisin kokoelma on 28.11.2014 julkaistu Keeniperimän uudistettu ja laajennettu 2. painos.

Keeniperimä sisältää runoja, joita Kurikan lukion Ryskööremmi-runoryhmä on esittänyt jo yli 20 vuoden ajan. Kokoelman runoja sisältyy myös äänikirjaan, jonka Ryskööremmi julkaisee tänä vuonna. Runoissani käytän pohjalaista murretta, jonka olen huomannut tulevan ymmärretyksi muuallakin Suomessa.

Keeniperimä Timanttihääpari Copyright Heikki HemminkiMaalaat myös tauluja, niitä taitaa olla yhteensä jo noin 200. Miten päädyit maalaamisen pariin?

Olen harrastanut koko ajan myös maalausta ja tauluissani on aiheita, jotka liittyvät kirjallisiin teksteihini. Olen kokenut maalaamisen hyvin terapeuttisena ja tukena kirjoittamiselle. Taulujani olen käyttänyt kuvituksena mm. teoksessa Monen kaupungin tuoksua taskuissa.

Teoksen alaotsikko on ”Kirjailijana Väli-Suomessa”. Kerrotko tästä lisää, mitä ajasta on erityisesti jäänyt mieleen?

Olen asunut elämäni aikana melkein kaikissa Suomen maakunnissa kulkiessani opiskelun ja ansiotyön perässä. Kirjailijayhteisöihin tutustuessani koin Tampereen ja Jyväskylän mieluisina paikkoina. Kuuluin Keski-Suomen kirjailijoihin ja sieltä jäi oikein hyvät muistot.

Muutettuamme Kurikkaan toimin Pohjanmaan Kirjailijoiden puheenjohtajana kahteen otteeseen. Yhdistykseen kuului silloin vielä useita iäkkäitä, ansioituneita kirjailijoita, kuten Venny Kontturi, Matti Nummensalo, Lauri Pakkala, Härmän Kustaa, Laus-Dei Saxell ja Olavi Kaukola. Se oli kirjallisesti hyvin rikasta ja antoisaa aikaa.

Millaisen vastaanoton olet saanut kirjailijana Suupohjan alueella ja Kurikassa? Miten kulttuurielämää täällä voisi kehittää?

Arkistokoosteessani Monen kaupungin tuoksua taskuissa olen tarkemmin dokumentoinut elämääni Pohjanmaalla. Vuosikymmenet Kurikassa ovat vierineet ja toivoisin, että kulttuurielämä Kurikassa olisi nyt ja tulevaisuudessa monipuolista, vapaata, luovaa ja kaikkia kulttuurin aloja suosivaa.

Pohjanmaalla on kulttuuripotentiaalia nousta eturivin kulttuurimaakunnaksi edellyttäen, että ”kateustieteen yliopisto” tuhotaan. – P. P.

Viitteet:

Hemminki, Heikki (2014). Keeniperimä. Uudistettu ja laajennettu 2. painos. Kurikka: Valmiixi.

Hemminki, Heikki (2011). Monen kaupungin tuoksua taskuissa – kirjailijana Väli-Suomessa. Kurikka.

Pohjalaisia nykykirjailijoita – Heikki Hemminki. Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. 07.03.2012.

Kauhajoen yrittäjät luovat entistä eloisampaa kauppapaikkaa

Keskusta
Kauhajoen Yrittäjät ry:n 2013–2014 toteuttama Ytimessä yrittäen –hanke polkaisi käyntiin reippaasti toimintaa ja aktiviteetteja ydinkeskustan elävöittämiseksi. Yksittäisten toimenpiteiden lisäksi Suupohjan Kehittämisyhdistyksen (Leader), yrittäjäyhdistyksen ja Kauhajoen kaupungin rahoittaman projektin keskeisin tavoite on ollut rakentaa tukevat karmit jatkuvalle yhteistyölle ja vuoropuhelulle Kauhajoen eri toimijoiden kesken.

Hanke lähti liikkeelle tarpeesta kehittää Kauhajoen ydinkeskustasta entistä houkuttelevampi ja eloisa kauppapaikka. Ydinkeskustaan halutaan entistä tiiviimpää yhteistoimintaa, lisää vetovoimaa ja uudenlaista elävöittämistä.

”Kauhajoella yrittäjyys ja tekemisen tahto ovat tärkeitä menestystekijöitä. Ytimessä yrittäen –hankkeelle oli asetettu neljä tavoitetta, joista merkittävin on toimijoiden yhteistyön edistäminen ja raamien rakentaminen pysyvän kehittämisprosessin aikaansaamiseksi. Toimenpiteiden kohteena ovat olleet myös paikkakunnalta puuttuvien palvelujen kartoittaminen, ydinkeskustan tunnettuuden ja imagon parantaminen sekä houkuttelevuuden ja viihtyisyyden edistäminen”, sanoo Ytimessä yrittäen –hankkeen vetäjä Aki Pitkäkoski.

Hanke aktivoi yli 50 yritystä

Toimintaa on tehostettu monin konkreettisin keinoin ja hankkeeseen on eri tavoin osallistunut yli 50 yritystä. Hankeen aikana on muun muassa tehty kyselykartoituksia, toteutettu yhteistä viestintää, tuotettu työpajoja, perustettu keskustan kehittämiseen pureutuva tiimi eri sektoreiden toimijoista ja siten viitoitettu tietä jatkuvalle yhteistyölle.

Kauhajoen keskustan palvelukyky on laajempi ja monipuolisempi kuin omalla vaikutusalueella oikeastaan tunnetaan. Viestintään oli siksi kiinnitettävä erityistä huomiota. Liikekeskustan yrityksiä kerättiin yhteiseen karttaan. Sen jakelu oli 40 000 kappaletta ja tuotteistettuna karttaa päivitetään vuosittain. Kauhajoen Yrittäjät ry tuottaa 2015 alussa valmistuvan palveluportaalin, jossa esitellään Kauhajoen tarjonta koko laajuudessaan. Paikkatietoon perustuvien mobiilien täsmäpalveluiden mahdollisuuksia on selvitetty keskusta-alueella sekä teknologian että palvelusisällön osalta.

Keskustan kehittämisryhmään – Kauhajoen taajamatiimiin – kuuluu edustajat Kauhajoen Yrittäjät ry:stä, Kauhajoen kaupungilta, Suupohjan elinkeinotoimen kuntayhtymästä, Kauhajoen nuorisovaltuustosta, Kauhajoki-seura ry:stä ja Etelä-Pohjanmaan maakuntakorkeakoulusta. ”Tiimi on sopinut kokoontumisajat ennakkoon syksyyn 2015 saakka ja tarttuu aktiivisesti tuleviin kehittämistarpeisiin. Kauhajoen on oman seutukuntansa keskuksena jatkuvasti vastattava ajankohtaisiin haasteisiin”, toteaa tiimiä vuoden 2014 aikana koordinoinut Aki Pitkäkoski.

Yrittäjien ja kiinteistönomistajien panos on näkynyt myös infrastruktuurin kehittämisessä kaupungin tukena. Tästä esimerkkinä kevyen liikenteen jokisillan teknisten ja rahoituksellisten vaihtoehtojen kartoittaminen, jotta keskustan kannalta tärkeän jokiranta-alueen suunnitelmat saadaan etenemään nopeammin.

”Vanhentuneiden asenteiden muokkaaminen ja totuttujen toimintatapojen ravistelu ovat aina tervetulleita. Tämän kaltainen hankekehitystyö on ensiarvoista menestymisen polulla. Yrittäjien positiivinen tahtotila vauhdittaa toivon mukaan kaikkia tahoja yhteisiin talkoisiin kehittämään Kauhajoesta entistä vetovoimaisempi asuinkunta ja eloisampi kauppapaikka”, sanoo Kauhajoen Yrittäjät ry:n puheenjohtaja Jukka Juurakko.

Pitää olla yrittävä luonto ja repäisevä meininki

”Kauhajoen seutu on todellakin yksi yritysmyönteisimmistä paikkakunnista, mutta se ei yksin riitä. Nihkeä taloustilanne vaatii entistä järeämpää ja aktiivisempaa tahdonvoimaa niin meiltä yrittäjiltä kuin myös paikallishallinnolta ja muilta sektoreilta. Ydinkeskustan kehitystyö on keskeinen ja jatkuva prosessi”, vakuuttaa yrittäjä Vesa Ojala.

Yrittäjäyhdistyksen perinteinen joulunavaus oli 2014 uudistamisen tarpeessa. Monilla muillakin paikkakunnilla toteutettava jouluikkunakilpailu oli Kauhajoella 2013 käynnistetty vuosien tauon jälkeen uudelleen. Nyt siihen osallistui 26 toimijaa keskustasta, ja yleisöäänestyksessä annettiin runsaat 2300 ääntä. Perinteisetkin elävöittämistoimenpiteet ovat edelleen toimivia yhdessä jalostaen.

Lisäresurssia kehittämistyöhön on löydetty oppilaitoksista. Seinäjoen ammattikorkeakoulun FramiPro on osoittautunut toimivaksi yhteistyötahoksi. Suupohjan ammatti-instituutin osaamista testattiin muun muassa mediatuotannossa, ja oppilaitoksen resurssin hyödyntämisessä on enemmänkin mahdollisuuksia. Etelä-Pohjanmaan maakuntakorkeakoulun kanssa toteutettiin marras- joulukuussa teemaillan ja työpajaillan yhdistelmä asiakaskokemuksen kehittämisestä. Tämä malli tulee jatkossa toimimaan yhtenä yrittäjäjärjestön ja maakuntakorkeakoulun yhteistyömuotona.

Elävöittämistempausten, jo toimivien yhteistyömuotojen sekä uusien netti- ja mobiilimaailmaa hyödyntävien palvelujen kehittäminen paikkakunnan omista lähtökohdista ja paikallisten toimijoiden voimin on nähty parhaaksi suunnaksi. Esimerkiksi taajamatiimityöskentely on toimiva tapa vastata yhdessä erilaisiin kehittämishaasteisiin.

Kaupunki ja yrittäjät yhdessä

Ytimessä Yrittäen -toiminnan rinnalla toteutettiin Kauhajoen kaupungin hallinnoima Master Plan -hanke, jossa paneuduttiin keskeisten ydintoimintojen sijoittumiseen ja laajempaan kokonaisilmeeseen. Keskeisimpänä yksittäisenä toimenpiteenä oli selvittää laajan Matkahuollon korttelin hyödyntäminen. Ramboll Finland Oy:n kaupallisen konseptoinnin pohjalta Arkkitehdit Kontukoski Oy Tampereelta toteutti fyysisen ideasuunnittelun pienliikekeskukselle. Lisäksi hankkeessa oli mukana arkkitehtiopiskelija Linda Wiksten, jonka tehtävänä oli tutkia yleisemmin, miten ydinkeskustaa voi kaupunkitilallisesti kehittää. Hanke toi uusia näkökulmia, jotka korostavat Kauhajoen omaleimaisuutta ja paikkakunnan hyödynnettävää potentiaalia niin asumisen kuin liiketoiminnankin kannalta.

Lisätietoja:

Ytimessä Yrittäen 2013-2014
Jukka Juurakko, puheenjohtaja, Kauhajoen Yrittäjät ry
jukka.juurakko (ät) erestakaasi.fi, p. 0500 662 189

Master Plan Kauhajoki 2013-2014
Marketta Nummijärvi, kaavoittaja, Kauhajoen kaupunki
marketta.nummijarvi (ät) kauhajoki.fi, p. 040 4810 003

Ytimessä Yrittäen ja Master Plan Kauhajoki -hankkeiden vetäjä 31.12.2014 saakka vastaa myös hankkeen jälkeen mahdollisiin kysymyksiin.
Aki Pitkäkoski
aki (ät) inspire.fi,  p. 040 1850 992

Kauhajoen kansalaisopiston raketti ……

….tuo tietoa, taitoa ja elämäniloa

Uuden vuoden aattona kaikille kauhajokisille, karijokisille ja isojokisille jaettu kansalaisopiston kevään opetusohjelma ”Puuhapahvi” antaa iloa paljon pidempään kuin uudenvuoden ilotulitusraketti.

Keväällä on alkamassa yhteensä yli viisikymmentä kurssia Kauhajoella, Karijoella ja Isojoella. Näiden lisäksi voi osallistua myös jo syksyllä alkaneille kursseille.

Erityisesti tänä keväänä halutaan houkutella uusia oppilaita ATK -kursseille ja siten estää ihmisten syrjäytymistä. Väistämättä yhteiskunnan monet tarpeelliset palvelut ovat siirtyneet nettiin ja jokaisen olisi syytä hallita edes hiukan tietokoneen käyttöä. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa ATK-opiskelut. Jokainen oppii, mutta iän myötä oppiminen vaan tapahtuu hitaammin. Opiston kursseilla edetään hitaasti ja opittua toistetaan ryhmän tarpeiden mukaan. Tavallisten ATK-kurssien lisäksi on mahdollisuus oppia tablettitietokoneen käyttöä.

Lyhytkursseja ja viikonloppukursseja

Opisto kerää kurssilaisiltaan toiveita kurssien sisällöstä, ajankohdasta ja pituudesta. Erityisesti on toivottu lyhytkursseja ja myös viikonloppukursseja. Näitä onkin nyt tarjolla runsaasti kädentaidoissa ja taideaineissa.

Kädentaitojen uutuuskursseja ovat mm. Käsityökahvila, Myboshi pipot, Neulotaan sukat sekä Korurasiat ja hopeatyövälineet. Käsityökahvilassa kahvittelun lisäksi tehdään keskeneräiset työt valmiiksi ja saadaan opastusta ompelu- ja neuletöissä. Tutustutaan myös siihen, mitä kaikkea käsitöihin liittyvää löytyy netistä. Myboshi pipokurssi on suunnattu nuorisolle ja niille, joista tuntuu, että pipo olisi hyvä päänlämmittäjä. Jos koulussa sukan neulominen on kaatunut kantapäähän, nyt sen voi oppia sukkakurssilla, jossa opitaan neulomaan ihan tavalliset sukat ja myös jotain ekstraa taitojen kasvettua.

Kevään juhlakauteen valmistaudutaan opettelemalla vihannesten ja hedelmien muotoilua syötäviksi koristeiksi. Sokerimassasta valmistetut kakkukoristeet on myös ihan uusi kurssi opiston opetusohjelmassa.

Syksyllä piirustuskurssi sai suuren suosion ja nyt keväällä on taas mahdollista kehittää piirustustaitoja seitsemän kerran lauantaikurssilla. Taidepuolella alkaa taas myös tiffanykurssi ja keramiikkaa voi tehdä parilla eri kurssilla.

Ulos luontoon sekä liikkumaan

Retkeilytaitoja niin teoriassa ja käytännössä opiskellaan maaliskuusta alkaen. Kurssin puitteissa opittuja taitoja testataan viikonloppureissulla lähiseudulla. Olennaisesti kevääseen kuuluu myös Kevätlinnut tutuksi – kurssi. Omat linnut pihalle voi tulla valmistamaan koivunrisuista Risukoristeet puutarhaan –kurssilla.

Liikunnan tuomaa hyvinvointia saa edelleen perinteisillä opiston kursseilla joogassa, venyttelyssä ja itämaisessa tanssissa ja paritanssissa.

Opetusohjelman jaettiin uuden vuoden aattona päiväpostin mukana kaikkiin Kauhajoen, Karijoen ja Isojoen talouksiin. Koska kyseessä on julkinen tiedote, se jaetaan myös laatikkoihin, joissa on mainoskielto. Jos Kustisi ei laita ”pahvia” laatikkoosi, vaadi se!

Opetusohjelman voi noutaa myös opiston toimistosta, kirjastoista ja kunnantaloilta.  Ilmoittautuminen kursseille alkaa keskiviikkona 7.1. klo 18. Ilmoittautua voi netin kautta osoitteessa: https://www.opistopalvelut.fi/kauhajoki/index.asp tai samana iltana paikan päällä opiston toimistossa klo 18.00-19.00. Seuraavana päivänä ilmoittautua voi myös puhelimitse opiston toimistoon klo 9.00-15.00.

Lisätiedot:

http://www.kauhajoki.fi/site?node_id=194https://www.facebook.com/kauhajoen.kansalaisopisto

http://taidejataito.blogspot.fi/

Pirjo Lindroos-Annala kirjoitti perheensä tarinasta kirjan

Tuulelan tupa Valmiixi 2013Romaani Tuulelan tupa ilmestyi noin vuosi sitten. Pirjo Lindroos-Annala, mistä se kertoo?

Kirja kertoo perheen elämästä sodan jälkeen. Sodasta palaavasta miehestä, jonka elämä ei palaa entiselleen. Monelle sodan kokemukset olivat liikaa ja jäivät lähtemättömästi mieleen. Kirjan teemat – miehen sota-ajan kokemukset, lapsen menetys ja läheisen itsemurha – ovat aiheita, joista vielä nykyäänkin usein vaietaan.

Oli hyvin yleistä, ettei sodasta palaavan elämä tullut entiselleen. Kyllä sitä sotakaverien kesken puhuttiin viinapäissään. He tekivät tietämättään suuren palveluksen toisilleen. Se oli terapiaa parhaimmilleen, kuului siihen kuinka paljon uhoa ja liioittelua tahansa – pääasia että se auttoi sillä hetkellä.

Kirjan yhtenä teemana on lottien tekemä työ. Miksi lottateema on kirjassa mukana?

Kirjan päähenkilö Maria toimi lottana kotirintamalla. Naiset ja äidit tekivät silloin työtä usein vaikeissakin olosuhteissa. Ankarina sotavuosina he osaltaan mahdollistivat armeijan taistelutahdon ja hengen.

Kotirintama kesti, kun naiset pitivät pyörät pyörimässä maataloudessa, teollisuudessa ja palveluammateissa. He vastasivat myös lasten kasvattamisesta, perheen ja vanhusten hoitamisesta.

Oli hyvä, että sai antaa omasta puolesta kaiken avun, minkä pystyi. Se oli niin erilaista, tunne siitä että työtä tehtiin kaikkien hyväksi – ei enää vain itseä varten. Se antoi tyytyväisyyden tunteen ja koitui omankin perheen hyväksi. Myös Maria sai tunnustusta isänmaan vapauden hyväksi tekemästään arvokkaasta työstä.

Pirjo Lindroos-Annala Kuva PPeltoniemiSotaan liittyviä kokemuksia on monilla perheillä. Miten pystyit kirjoittamaan näin omakohtaisista aiheista?

Olen kirjoittanut aina, ja haaveena on ollut kirjan tekeminen. Kirjoittaminen on ihmisen primitiivisimpiä tarpeita. Se on myös terapeuttista. Kirjoittamalla voi purkaa ajatukset ja tunteet.

Perhe-elämä sodan jälkeen on kiinnostava aihe. Ei mitenkään epätavallinen, vaan samat asiat olisivat voineet tapahtua missä päin Suomea tahansa. Minä näin ne tapahtumat kuitenkin syvällisemmin ja kirjoittajan silmin.

Millaisen vastaanoton kirja on saanut?

Kirjasta on tullut hyvää palautetta. Olen ollut kovasti yllättynyt saamastani huomiosta. Kirja on saanut kiitosta ajankuvauksesta ja siitä että se on hyvin selkokielinen.

Myös aihe on ollut kiinnostava, on moni ikäiseni tullut kertomaan, jolla on samanlaisia kokemuksia. Kirjaan on ollut helppo samaistua – meitä sodan jälkeen syntyneitä on paljon. Sodan vaikutukset heijastuvat yhä suomalaisperheiden elämään.

Olet kurikkalainen kirjoittaja. Millaista on kirjoittaa Kurikassa tai Suupohjan alueella?

Sanotaan, että kirjoittajalla pitää olla rautainen itsetunto. Pienellä paikkakunnalla itsetunnon tarve korostuu entisestään, se on elämänhallintaa. Kun asettaa itsensä arvostelulle, on pystyttävä ottamaan kaikki palaute vastaan, myös kritiikki.

Nuorille kirjoittajille voisi tarjota täällä esimerkiksi työpajoja ja kirjoittamisen ohjausta, jotta he pääsisivät helpommin alkuun. – P. P.

Viite:

Lindroos-Annala, Pirjo (2013). Tuulelan tupa. Kurikka: Valmiixi.

Mikä ihmeen Suupohja?

SAMSUNG CAMERA PICTURES
Kurikka kutsui Suupohjan laulajat ja soittajat juhlimaan kesällä 1916. Ilkka 20.6.1916

Nimi

Suupohja-nimeä kantavan hankkeen vetäjä kysyi runsaat kymmenen vuotta sitten, ”mikä se Suupohja oikein on, kun sitä aina muualta päin Suomea tulevat vieraat kyselevät”. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta Sirkka Paikkala vastasi vuonna 2003 seuraavaa:

Suupohja-nimestä on tietoja 1870-luvun alusta, jolloin sen oikeellisuudesta kiistelivät kielentutkija August Ahlqvist (Kieletär 1871 ja 1872) ja Yrjö Koskinen (Kirjallinen Kuukauslehti 1871, s. 306). Ahlqvist väitti nimeä Koskisen keksimäksi, Koskinen puolestaan selitti kuulleensa sen jossain päin Satakuntaa: ”Sana Suupohja on jotenkin tavallinen niissä Satakunnan osissa, joiden läpitse kulkee Pohjalaisten vanha tie muuhun Suomeen”.

Sittemmin asiasta on kirjoitettu Satakunnan Kansassa (7.3.1971, Aatos O. Ylänkö). Artikkelissa on haastateltu akateemikko Kustaa Vilkunaa, jonka mukaan ”Suupohja-käsite syntyi varsinaisesti vasta vuosisadan vaihteen (1800- ja 1900-luvun) tienoilla. Nimet Suupohja ja Etelä-Pohjanmaa taistelivat jonkin aikaa. Varsinkin Pohjois-Suomessa ja nimenomaan Keski-Pohjanmaalla oli pitkään epäselvyyttä siitä, mikä on Suupohja ja mikä Etelä-Pohjanmaa. Vähitellen sitten vakiintui Suupohjan nimi Kristiinan ja Ilamajoen väliselle alueelle. Kuitenkin se pysyi melko pitkään epämääräisenä käsitteenä”. Vilkuna oletti nimen taustaksi Merenkurkun, ”seuraahan kurkkua suu”.

Prof. Armas Luukko puolestaan muistelee sitä samassa artikkelissa Yrjö Koskisen keksimäksi.

Dipl.ins. Esko Kansanaho Vaasan läänin seutukaavaliitosta määritteli alueen 1971: ”Suupohja ei ole täsmällinen tilastollinen aluenimitys. Suupohjalla käsitetään aluetta, joka sijaitsee Pohjanmaan eteläosassa, osittain rannikolla ja rajoittuu Satakuntaan. Tähän alueeseen on ruotsalaisalueilta luettavissa mukaan Ylimarkun, Närpiön ja Siipyyn välillä olevat kunnat sekä suomalaisalueelta ainakin Teuva, Kauhajoki, Kurikan kauppala, Karijoki ja Isojoki. Näissä yhteyksissä alueeseen voidaan lukea myös Ilmajoki ja Jalasjärvikin. Kaupungeista luetaan Suupohjaan kuuluviksi Kristiina ja Kaskinen.”

Suomi-käsikirja 1968 määritti nimen seuraavasti: ”Etelä-Pohjanmaan eteläosasta käytetty nimitys, keskuksina Kristiinankaupunki ja Kaskinen.” Sittemmin sanankirjat mainitsevat Suupohjan ”Etelä-Pohjanmaan lounaisosasta käytettävänä nimityksenä”.

Edellisen perusteella alueella tarkoitetaan Etelä-Pohjanmaan eteläistä osaa, ja nimi olisi saatu talteen 1800-luvun lopulla. Kun kyseessä on hieman epätarkka alueen nimitys, on luonnollista, että sitä ei ole kirjattu asiakirjoihin niin, että sen ikää voisi eksaktimmin jäljittää.

Suupohja ja suomalaisuusliike

Suomaisuusliike, fennomania, synnytti suomenkielisen sanomalehdistön. Niistä kaksi pientä otti nimeensä Suupohjan, mikä teki nimityksestä entistä tunnetumman. Vaasassa ilmestyi 1880-luvulla lyhyen aikaa Suupohjan Työmies ja 1897 aloitti Kristiinassa ilmestynyt Suupohjan Kaiku. Nimi korosti eteläisen Pohjanmaan suomenkielisen alueen omaleimaisuutta, identiteettiä. Elettiinhän vielä kiivaan kielitaistelun vuosia.

Keskellä ensimmäistä sortokautta kesällä 1904 Suupohjan Kaiun toimittaja I. Partanen esitti ajatuksen herättää kansanjuhlien avulla entistä suurempi kiinnostus oppikoulun perustamiseksi. Suupohjan laaja suomalainen seutu kun oli jäänyt oppikoulun kannalta ”autiomaaksi”.

Suupohjan Kaiku olikin keskeinen vaikuttaja alueen suomenkielisen kulttuurin kehittämisessä, mm. Suupohjan laulu-, soitto- ja urheilujuhlien aloittamisessa ja Kristiinan yhteiskoulun perustamisessa

Suupohjan laulu-, soitto- ja urheilujuhla

Toimittaja Partasen ehdotus kansanjuhlista sai suuren yleisön kannatuksen. Monet yhdistykset, kuten nuoriso- ja raittiusseurat, pitivät vuosittain kesäjuhlia ja tapahtumia, joissa musiikilla oli jo pitkät perinteet. Tällaisten kansanjuhlien yhteyteen päätettiin yhdistää Suupohjan laulu-, soitto- ja urheiluharrastukset. Toimeenpanevaksi elimeksi tuli aluksi Kristiinan kansallisseura, joka aloitti juhlien järjestämisen. Ensimmäinen Suupohjan laulu-, soitto- ja urheilujuhla järjestettiin Kristiinankaupungissa juhannuksena 1905. Kristiinan laulujuhlan yhteyteen oli järjestetty arpajaiset ja juhlien aikana pidettiin yhteiskoulun perustamisasiaa käsittelevä kokous. Varsinainen päätös Kristiinaan suomenkielinen yhteiskoulun perustamisesta oli ehditty tehdä jo 6.6.1905 Karijoen nuorisoseurantalossa. Koulun toiminta alkoi syyslukukauden alussa 1906.

5  Suupohjan 8  laulu- ja soittojuhla 28 6 1914 Kauhajoella
Kauhajoen uusittu nuorisoseurantalo oli laulu- ja soittojuhlien juhlapaikkana toistamiseen 28. – 29.6.1914. Kop. Keijo Jaakolan kok.

Toinen Suupohjan laulu-, soitto- ja urheilujuhla pidettiin Karijoella juhannuksena 1906 ja siellä oli mm. yhteiskoulua harrastavien kansalaisten kokous. Seuraavat juhlat järjestettiin Kauhajoella 1907, Teuvalla 1908, Isojoella 1909, Kristiinassa 1910, Karijoella 1912, Kauhajoella 1914 ja Kurikassa.

Edellä luetellut pitäjät muodostivat Suupohjan laulu-, soitto- ja urheilujuhlien kantajoukon, mutta juhliin voivat osallistua muutkin. Kauhajoen juhlilla 1907 oli mukana laulajia ja soittajia Ilmajoelta, Seinäjoelta, Karviasta ja Lapualta. Ilmajoelta oli mukana myös urheilu- ja voimistelujoukkueet, samoin Lapualta voimistelujoukkue.

2  Ohjelma 1907_1
2. Ohjelmalehtisen kansi. Keijo Jaakolan kok.

Laulu- ja soittojuhlien puhujat olivat tavallisesti paikallisia vaikuttajia. Kun juhlilla hankittiin rahaa Kristiinan yhteiskoululle, puheet käsittelivät yleensä suomenkielisen koulun ja kulttuurin merkitystä.

Taloudellinen tulos vaihteli suuresti, sillä esim. arpajaiset kiellettiin ennen Karijoella 24. – 25.6.1912 pidettyä VII juhlaa. Tästä huolimatta Laulu-, soitto ja urheilujuhlilla oli suuri merkitys Suupohjan kulttuuri- ja sivistyshistoriassa. Samalla kun juhlat tukivat ja mainostivat alueen ensimmäistä suomalaista oppikoulua, ne edistivät nuorten musiikkiharrastuksia ja vähitellen alkaneita urheiluharrastuksia. Niiden taustavaikuttajina olivat nuoriso- ja raittiusseurat, monet opettajat sekä suomalaiskansallinen innostus. Myös lainsäädännöllä oli oma merkityksensä, sillä pelkkiä tansseja ei saanut pitää, vaan aina ensin esitettiin ohjelmaa – sitten päälle oli tunti tanssia.

”Suupohjan IX:nnet Laulu- ja Soittojuhlat” pidettiin Kurikan nuorisoseuran talossa juhannuksena 1916. Ne jäivät sillä kertaa viimeisiksi. Juhlia yritettiin käynnistää uudelleen ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1920, mutta se ei onnistunut. Tilalle tulivat vähitellen koko Etelä-Pohjanmaan käsittävät rahankeräystalkoot soittoineen ja lauluineen.

Suupohjan Voimistelu- ja Urheilupiiri

Alun pitäen Suupohjan juhlat käsittivät sekä hengen että ruumiinkulttuuri, mutta keväällä 1913 urheilua varten perustettiin suupohjan Voimistelu- ja Urheilupiiri. Siihen saivat kuulua vanhojen tuttujen Isojoen, Karijoen, Kauhajoen, Kristiinan, Kurikan ja Teuvan lisäksi myös Jalasjärvi, Kaskinen ja Lapväärtti. Seuraavana vuonna Suupohjan laulu- ja soittojuhla sekä urheilujuhla pidettiin eri aikaan ja eri paikassa. Laulu- ja soittojuhlaan kokoonnuttiin kesäkuun lopussa Kauhajoelle. Urheilijoiden juhlan piti olla 1. ja 2. elokuuta Kristiinassa, mutta kisoja ei pidetty, sillä ”ensi päivä elokuuta vuonna neljätoista” alkoi ensimmäinen maailmansota.

Suupohjan voimistelu- ja urheilupiirin toiminta hiipui niin, että marraskuussa 1921 se päätettiin lopettaa. Yhdessä Vaasan piirin kanssa urheiluseurat perustivat Etelä-Pohjanmaan piirin, jonka toiminta alkoi seuraavana keväänä.

Urheiluseurojen lisäksi myös suojeluskunnat alkoivat 1920-luvulla järjestää urheilukisoja ja harjoituksia – ja niilläkin oli Suupohjan piiri. Siihen kuuluivat Teuva, Kristiina, Karijoki, Isojoki ja Kauhajoki.

7  Pauu Kristiinasta 2 8 1914
Kristiinan urheilujuhlissa jäivät kisat pitämättä. Kauhajokelaiset palasivat junalla takaisin 2.8.1914. Kuva: Juho Niemi. Kop. Keijo Jaakolan kok.

Suupohjan Ns.-piiri

Suupohjan nuorisoseurat perustivat 1908 oman aluepiirinsä, jossa olivat mukana Kauhajoki, Teuva, Karijoki, Isojoki ja Lapväärtti. Ainakin 1914 se piti urheilukisat Jurvassa, joka ilmeisesti katsottiin myös Suupohjan alueeseen kuuluvaksi.

Kauhajoen Nuorisoseuran mielestä Suupohjan aluepiirin toiminta pysyi laimeana.

Muuta vanhaa Suupohjaa

Laulun, soiton ja urheilun lisäksi Suupohja eri koostumuksissa yhdisti voimansa mm. rautatien saamiseksi. Sen olisivat kaikki halunneet kulkemaan omaan porraspäähänsä, mutta lopulta 1900-luvun alkuvuosina oli opittava puhaltamaan yhteen hiileen ja Suupohjan rata avattiin virallisesti liikenteelle 1913.

Myös Suupohjan maamieskoulu palkitsi nimellään hyväntekijänsä: rakennuksien rahoittamiseen saatiin lainoja ja tukea Kauhajoen lisäksi mm. Karvialta, Isojoelta, Jurvasta, Lapualta ja Ilmajoelta. Niinpä alkuperäisestä Kauhajoen maamieskoulusta tulikin Suupohjan maamieskoulu, vaikka koulun johto koostuikin täysin kauhajokelaisista.

9  Rautaroikka tuli Kainastolle 1 8 1911   Keijo Jaakolan kok
Suupohjan radan ”rautaroikka” saapui Kainastolle 1.8.1911 ja sitä juhlittiin näyttävästi. Kop. Keijo Jaakolan kok.

Suupohja tänään

Tänä päivänä tunnemme mm. Suupohjan seutukunnan, jonka muodostavat Isojoki, Karijoki, Kauhajoki ja Teuva. Alueella toimii Suupohjan Kehittämisyhdistys, johon edellisten lisäksi kuuluu myös Kurikka.

Vuosituhannen vaihtuessa Suupohjan kulttuurin yhteistyöhön lisättiin virtaa perustamalla Suupohjan Kulttuuriyhdistys. Siihen tulivat mukaan 1900-luvun alun vahat tutut Isojoki, Karijoki, Kauhajoki ja Teuva sekä uutena Jurva. Uutta Suupohjan Laulujuhlaa vietettiin Kauhajoella 6.–8. 6.2003 parinkymmenen kuoron ja lauluryhmän voimin. Yhdistys järjesti kymmenen toimintavuotensa aikana rahoitusta ja tapahtumia mm. tanssin ja kuvataiteen kehittämiseksi. Toiminta on kuitenkin päättymässä 2014, kun kunnat lopettivat oman rahoituksensa.

Suupohjan koulutuskuntayhtymään taas kuuluvat Isojoki, Karijoki, Kaskinen, Kauhajoki, Kristiinankaupunki, Kurikka, Närpiö ja Teuva, mutta Suupohjan perusturvan liikelaitoskuntayhtymään vain Isojoki, Karijoki, Kauhajoki ja Teuva. Suupohjan osuuspankilla puolestaan on toimipisteet Kauhajoen, Kristiinankaupungin, Teuvan, Karijoen, Lapväärtin ja Jurvan lisäksi neljässä paikassa Tornion ja Helsingin välillä.

Mikä siis onkaan Suupohja?

Kirjoittaja Liisa Ruismäki

Lähteet:
Aro, Tauno: Kauhajoen Nuorisoseura 50 v. Historiikki vuosilta 1895–1945. Vaasa 1946. s. 30, 34
Hietalahti, Rita: Kesäiset laulujuhlat elvyttivät vanhaa tapahtumaperinnettä. Kauhajoen Joulu 2003. s.11.
Lauri Järvinen: Satavuotias Kauhajoen Karhu on voimissaan. Ylivieska 2010. s. 48–57, 74–75.
Kallio, Reino: Uuden sivistyksen nousu. Etelä-Pohjanmaan historia V. Vaasa 1988. s. 96–98, 150–151.
Levä, Kimmo: Kauhajoen karhu. Vaasa 1990 s. 11–12, 23–24.
Paikkala, Sirkka: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Tiedonanto 6.2.2003.
I. Rantala: Kristiinan yhteislyseo 1906–1956. Viiden vuosikymmenen vaiheita. Vaasa 1956. s. 5–10.
Ruismäki, Liisa: Kauhajoen historia. Jyväskylä 1987. s. 684–688, 692–702.
Salokangas, Raimo: Eteläpohjalaiset ja politiikka. Etelä-Pohjanmaan historia VI. Vaasa. s. 784–788, 832–833
Suupohjan 3:mas Laulu-, Soitto- ja Urheilujuhla Kauhajoella 30.6. ja 1.7.1907. Tiedonantoja ja ohjelmia. Kristiinassa Kansalliskirjapainossa 1907. Keijo Jaakolan kok.
Suupohjan Kehittämisyhdistys ry. Hallituksen vuosikertomus 2013. 2.3.1.
Virtanen, Harri: Tiedonanto 1.8.2014
Ilkka 14.7.1914, 24.4.1920, 14.7.1921, 18.8.1921
Vaasa 30.3.1912, 18.4.1916
www.google.fi Nykyiset Suupohja-nimen käyttäjät

 

 

Suupohja 2025

Logistia centerissä kokoontui viisi asiantuntijaa keskustelemaan siitä, millaisia mahdollisuuksia seutukunnallamme on lähitulevaisuudessa. Visiointi toteutettiin 4-paikkaisena videoneuvotteluna tulevaisuusteeman hengessä.

Nykytilanne

Keskustelun keskeisiksi teemoiksi nousivat entistä tiiviimmän, kunta- ja yritysrajat ylittävän yhteistyön tarve sekä tekemisen meininki. Nyt on aika kokeilla rohkeasti, jotta löydettäisiin uusia tapoja menestyä. Tällä hetkellä kellään ei ole Suomessa helppoa. Muu Suomi on sukeltanut taantumassa kuitenkin vielä syvemmälle.

Taantuma ja maailmanmarkkinoiden muutokset tuovat yrityksille haasteita. Globaalissa kilpailussa selviytymisen edellytys on, että teollisuudessa kehitetään uusia verkostomaisia toiminta- ja kehittämismalleja. Kuntarakenteeseen on kiinnitetty paljon huomiota. Kunnat ovat siilipuolustusasemissa turvaten oman selustansa. Se on vaarallinen tie, joka voi pahimmillaan johtaa seutukunnan kuivumiseen.

Suupohja on Euroopan mittakaavassa pieni. Seutumme kannattaisi keskittyä alueen yhteisten tavoitteiden ajamiseen. Kunnan muoto on vain väline yhteisten asioiden hoitamiseen. Suupohjan väestö ikääntyy luoden uusia haasteita ja mahdollisuuksia terveydenhuoltoon. Seudun vahvuus on kuituverkko, joka on edellytys yksityisten elämään sekä yritysten ja kuntien toiminnan kehittämiseen. Suupohjan vahvuuksia ovat puhdas luonto ja maataloustuotanto.

Kunta

Suupohja, Suomi ja koko Eurooppa ovat pieniä toimijoita vahvoja Aasiaa ja Amerikkaa vastaan. Afrikkakin on nousemassa. Seutumme on organisoitunut yhdeksi suureksi kunnaksi keskittyen alueen yhteisten tavoitteiden voimakkaaseen ajamiseen. Kunnan muoto nähdään vain välineenä yhteisten asioiden hoitamiseen.

Tulosten kannalta ei ole väliä miten, kunhan kehittämistyötä tehdään joustavasti yhteisten tavoitteiden eteen.

Kylät ja maatalous

Kyliin on perustettu vanhusten- ja lastenhoidon yhdistäviä hoitokoteja. Kylissä kiertää ruokatilauksia toimittava ja ihmisiä kuskaava palvelulinja-auto, joka käy tuulivoimalla tuotetulla sähköllä. Green care työllistää pienyrittäjiä kuntien ostaessa edullisia hoiva- ja virkistyspalveluita maatiloilta ja luontoyrittäjiltä. Julkisissa hankinnoissa suositaan lähi- ja luomuruokaa.

Maatalouden suurin työllistäjä ovat muutama jättisuuri tila, jotka tuottavat sertifioitua luomuruokaa. Tilat työllistävät 10-12 henkilöä sekä peltotyöt hoitavat koneurakointiyrittäjät. Tilat käyttävät iHealth-tekniikkaa eläinten hyvinvoinnin seurannassa.Maatilojen lannasta tuotetaan bioenergiaa, joka tukee seudun energiaomavaraisuutta tuulivoiman ohella.Seudun tuottamaa energiaa myydään myös muualle Suomeen.

Seudulla viihtyminen ja paluumuutto

Nuoret perheet pysyvät Suupohjassa ja heitä muuttaa tänne takaisin. Ihmisillä on työllistymismahdollisuuksia teollisuudessa arktisen viennin lähdettyä hyvin käyntiin. Jokaiseen taloon tuleva kuituverkko mahdollistaa etätyön tekemisen. Muualla työuransa tehneet palaavat seudulle eläkepäivinään. Suupohjan iHealth –palvelut, eli ihmisten terveydentilan seuraaminen tietoteknisten laitteiden ja sovellusten avulla mahdollistavat vanhusten asumisen pitkään kotona. Yksityiset lääkärit täydentävät julkista terveydenhuoltoa joustavasti.

iHealth ja koulutus

Suupohja on vanhustenhoidon edelläkävijä hyödyntäessään hoitotyössä iHealth-ratkaisuja. iHealth- eli hoitotyötä tukevia tietoteknisiä ratkaisuja tuottava ala työllistää alueella laajasti. Palvelua kehitetään verkostomaisesti eri aloja edustavissa erikoisosaamisyksiköissä. iHealth-ratkaisuja myydään globaalisti. IHealth nivoutuu yhteen tuulivoima- ja pelialojen kehityksen kanssa. Asiantuntijaverkostot toimivat yhdessä mahdollistaen suurten, räätälöityjen ratkaisujen tarjoamisen asiakkaille. Alojen koulutusta on tarjolla suomeksi ja englanniksi.

Matkailu ja kansainvälisyys

Seudun yrityksissä työskentelee henkilöstöä Euroopasta ja Aasiasta. Luonnonläheisempää elämää haluavia huippuosaajia on löydetty Suupohjaan emigraatiomessuilta. Päiväkodissa ja koulussa on englanninkielinen ryhmä. On luotu matkailuyritysten verkosto, jossa pienet yritykset toimivat toisiaan täydentäen saaden matkailijat pysymään alueella pidempään. Matkailijoita saapuu kotimaan lisäksi kaikkialta maailmasta. Tyhjilleen jääneitä taloja on kunnostettu turisteille nostalgiaa ja aitoutta tarjoavaksi majoitusvaihtoehdoksi.

Design

Maailmalla on Nikkarikeskuksen tyyppisiä näyttelytiloja, jotka toimivat huonekalu- ja designyritysten käyntikorttina. Yritykset ovat verkostoituneet ja hoitavat yhdessä viennin globaaleille markkinoille. Suupohjassa on yhteyshenkilöt ja suunnittelijat konsultoimassa vientimaiden kulttuuria.

Asiakkaille tarjotaan Käyttäjälähtöistä suunnittelua ja elämyksiä. Tilaaja pääsee esimerkiksi osana lomamatkaansa kaatamaan hänelle erityisesti suunnitellussa huonekalussa käytettävän puun ja pääsee tutustumaan tuotteen valmistukseen. Samaa ajatusta hyödynnetään muussakin matkailussa ja tuotteiden myynnissä.

Vetovoima

Suupohjalaiset ovat ylpeitä kotiseudustaan. Ennakkoluuloton malli, jossa oppilaitokset, julkinen puoli ja yritykset kehittävät ja testaavat tuotteita ja palveluita yhdessä asiakkaiden kanssa ovat nostaneet alueen imagon houkuttelevaksi.

Täällä koko maailma on lähellä: kuituverkon päässä, mutta myös Vaasan lentokenttä, Kaskisten satama ja rautatie sinne ovat ikkuna maailmaan. Suupohja on Suomen mielenkiintoisin paikka asua.

kaikki

Keskustelun osallistujat:  Janne Antikainen

Design Director, MDI Oy. Hän on toiminut aikaisemmin mm. TEM:n aluekehitysjohtajana ja tuntee Suupohja aluetta ja sen kehitystyötä yli 10 vuoden ajalta.  “1: Suomi tarvitsee yhden vahvan vision siitä millainen maa haluaa olla ja millaisia kuntia on. 10: Tarvitsemme vahvempia alueita. Samanlainen läänijärjestelmä kuin mistä ollaan lähdetty liikkeelle alun perinkin. 100 kuntaa: Strateginen kehittäminen tarvitsee resursseja. 100 kuntaa takaisi resurssit ja sen, että nähdään tarpeeksi iso kuva. 1000 jokaisen kunnan sisällä oltava 1000 moottoria, paikallista pörinäkeskusta, joissa on intoa, yrityksiä ja yhdistyksiä, jotka kehittävät asioita alhaalta ylöspäin.”

Heikki Ahola on SEK:n yhtymähallituksen pj. Eläkeläinen. Toiminut aikaisemmin huonekalualan yrittäjänä sekä mm. Ulkomaankauppaliiton vienninedistämistehtävissä New Yorkissa. ”2024 meillä onenergiaomavarainen suupohja joka tuottaa energiaa myös muille. Seutu on voimakas luonnonmukaisen sertifioidun ruuan tuottaja. Alue hyödyntää seutuverkkoa monipuolisesti. Teollisuus on edennyt positiivisessa hengessä eteenpäin ja alueella on kansainvälinen henki.”

Anne-Mari Leppinen, SEK:n kansainvälisen ENGAGE-tietoverkkohankkeen projektipäällikkö. Toiminut aikaisemmin mm. Suupohjan seutuverkko Oy:n markkinointipäällikkönä ja kansanedustajan avustajana Eduskunnassa ”Suupohja on vuonna 2024 älykäs ja vihreä seutukunta, jossa yhteen hiileen puhaltamalla ja mm. jokaiseen kiinteistöön ulottuvaa omaa kuituverkkoa sekä uusiutuvaa energiatuotantoa eri tavoin hyödyntämällä on kehitetty alueesta kilpailukykyinen,  houkutteleva ja ennen kaikkea viihtyisä.”

Timo Vesiluoma, SEK:n kehitysjohtaja, toiminut aikaisemmin mm. Suupohjan kehittämisyhdistyksen toiminnanjohtajana sekä Suupohjan verkostopilotti-, AKO:n ja KOKO-ohjelmien ohjelmapäällikkönä. “2024 Suupohja on juurevien tarinoiden lähde, joka on ottanut tulevaisuuden omiin käsiinsä. Otetaan tulevaisuuden valtatie eli kuituverkko käyttöön. Kansainvälistytään. Otetaan energiaomavaraisuus käyttöön, säilytetään perusteollisuus.”

Arto Heinola SEK:n yhtymävaltuuston pj ja Suupohjan Sähköpalvelu Oy:n toimitusjohtaja. ”Työn sivukulujen hillitseminen ja vientiä suunnittelevien yritysten rahoituksen helpottuminen edistäisivät työllistämistä. Julkisen hallinnon kilpailutussääntöjä kehitettävä niin, että pienemmätkin toimijat pääsisivät mukaan.”